Tämmöinen arvonta löytyy täältä!

ärsyttää...

Monen monta kirjoitus yritystä oon tehnyt. Eikä tänne teksitiä ole tullut. Saati, että olisin saanut kuvaa ladattua sivuille!!

Eli siis ilman kuvaa on mentävä.

Muumi syntyi 28.1.12 aamulla. Synnytys meni hyvin ja kaikki on onnellisia :)

Kotiin päästiin kahden vuorokauden ikäisenä. Lievää keltaisuutta pojassa on, mutta veriarvot on kaikki ok. 

Ristiäisiä tässä kovaa kyytiä yritetään suunnitella. Toivottavasti niistä saisi tänne myöhemmin kuvia...

Mimmi <3

Keinutuoli

Kaksin istuttava keinutuoli, kuva netistä

Siinäpä minä entisessä värissäni, hiomassa keinutuolia vauvan huoneeseen. Nyt keinutuoli on siinä vaiheessa, että koriste kohdasta kaipaa lisähiomista. Tämä postaus on hyvä muistutus mulle myös projektin keskeneräisyydestä!

Keinutuolin löysin facebookin myyntiryhmästä. Vain muutamien kilometrien päästä. Keinutuoli on tehty vuonna 1929. Paikkakunta ja tekijäkin löytyy keinutuolin pohjasta. Aivan ihanaa on tietää, että mistä tuoli on peräisin. Se missä se on kaikki nämä vuodet kulkenut, ei ole mulla tiedossa. Hiomiseen päädyin, koska tuolin maalipinta halkeili ja hilseili niin paljon, ettei pienellä siistimisellä saanut sitä käyttökelpoiseksi.

Hiominen aiheuttikin sitten paljon enemmän töitä. Koko autotalli täyttyi hiontapölystä, jonka siivoamiseen kului sitten paljon kauemman kun itse hiomiseen. Maalata aijon keinutuolin ihan valkoisella, hiukan helmiäisen vivahteisella maalilla. Keinutuoli pääsee valmistuttuaan tulevan pikkuihmisen huoneeseen. Kamala kiire ei keinutuolilla ole. Aikaisemmin ei tullut kuuloonkaan jotta olisin jonkun projektin jättänyt vaiheeseen odottamaan, mutta nyt on kyllä jäänyt. Tuppaa kyllä nykyään kaikki tekeminen jäädä kesken.

Nyt ei enään millään pääse tuollaiseen asentoon edes istumaan, on tuo rantapallo niin edessä...

Tänään on myös aika äitipolille. Selvitellään kuinka iso pikkuinen jo on ja kuinka se sielä mahasta ulos aikanaan saadaan... Ensimmäinen tuli ihan luonnollista tietä pihalle, mutta tämä mun lonka vaikeuttaa nyt ihan kaikkea. Onneksi ei ole enempää ruvennut kipuilemaan! Lepo helpottaa, mutta leposärkyäkin sit kiitettävästi esiintyy...

Mimmi



Pieni ihminen

Vielä se pieni asustaa tuolla sydämen alla. Nyt mennään jo viikolla 35 ja 3. Enää ei siis kovin kauaa ole H-hetkeen.

Huone alkaa valmistua pikkuiselle pikkuhiljaa yläkertaan. Tämän mamman vauhti kun on jo entisestään hitaasta hidastunut entisensä. Aivan jo hengästyn kunhan vain portaat kapuaa yläkertaan. Nyt kun ollaan uuden vuoden puolelle päästy, niin alkaa olla jo itsellä valmius synnyttämiseen. Nyt kaikki vain sormet ja varpaat ristiin loppu ajaksi, jotta saadaan pieni turvallisesti ja terveenä pihalle.

Viimeisin neuvola oli joulun väli päivinä. Voitte vaan kuvitella kuinka reissussa hankitut kilot oli kaunista nähtävää puntarilla. Siihen päälle vielä turvotukset... Jippii.... 

Painoa on nytte kerääntynyt kauniit 10,5kg lähtö painosta, vaikka miinuksellakin mentiin alussa reippaasti...

Lisä raudalla Hb ollaan saatu takasi tuonne 120... kohdun korkeus on kulkenut aikasta suurilla lukemilla koko ajan, nytte mennään jo 34 sentissä. Ja kaikesta päätellen pikkuisia pitäisi mahassa olla vain yksi. Vaikka kaikki tuttavat muuta arvailevatkin ;)

Verenpaineet on koko ajan menneet tasaista luokkaa. Niissä ei onneksi ole ollut  ongelmia. Samoin pissa on pysynyt puhtaana. 

Sydämen sykkeet on koko raskauden kulkenut tuota 152-155 välissä... Viimeksi oli alkuun sykkeet korkealla, mutta onneksi rauhoittuivat sitten normaalille tasolle.

Lonkan kanssa ollaan takuttu, nyt ainakin kun kotona ollaan niin ollaan selvitty jo huomattavasti paremmin. Jatketaan sitten synnytyksen jälkeen noita lonkan tutkimuksia. Saisi selvyyden mikä sitä oikein vaivaa! 

Ensi viikolla olisi sitten vuorossa käynti äitipolilla. Tehdään pikkuiselle painoarvio ja katsotaan kuinka tuo lonkka tulee määrittämään synnytystapaa.

Kovasti itse haluaisin aivan normaalin alatie synnytyksen, vaikka ei sekään herkkua ole. 

No ensi viikolla ollaan sitten sen suhteen paljon viisaampia. 

Onneksi ollaan odotuksessa jo näin pitkällä. Yöunet ovat kadonneet alkuyöstä tykkänään ja aamulla kyllä nukuttaisi. Ainoastaan vasemmalla kyljellä maatessa pärjää.

Kamalinta on tämä koko ajan lyhenevä pinna. Siitä kärsii jo koko muu perhekin. Minä myös.Kamalinta on huomata ja myöntää jotta turhasta taas pinna paloi....

Mikään ei kumminkaan ole ylitsepääsemätöntä, kun tietää millaisen palkinnon on mahdollisesti pian saamassa!!! <3

MIMMI

Uusi joululaulu tuttavuus

Taivas sylissäni!!!

Tästä linkistä pääset kuuntelemaan yhtä tämän joulun uusimmista joululaulu tuttavuuksista!

Taitaa sanat koskettaa tänä vuonna tavallista enemmän!!!

MIMMI

Joulu 2011 Muotkavaarassa

Tämä kuva on matkalta Äkäslompoloon pyhän Laurin kappeliin... Kävimme siellä jouluaaton hartaudessa, joka oli (varsinkin lapsille) mieluinen. Kappeli oli joulu aattona aivan täynnä porukkaa.  

Tässä meidän erämaan mökki. Mökki oli mieluinen ja kaikilla herkuilla varustettu. 

Muutkin mökit löydät täältä!!! Klik, Klik!!!! 

Joulupukkikin meillä vieraili tietysti

Vaikka Jäbällä on ikää jo 7 1/2v, niin kummasti tuo joulupukki sai poikaan liikettä kinttuihin. Syliin ei tänäkään vuonna uskaltanut vaan viereen hiljaa uskaltautui. Pukilla oli käsissään hylkeen nahasta tehdyt kintaat. Ja sekös jäi Jäbälle mieleen. Illalla nukkumaan mentäessä Jäbä vielä tuumasi:  "kyllä oli sikamakee pukki!" Siinäpä oli meillä taas pokassa pitämistä!!

Näin hienon seimi asetelman oli kirkkoon tehty joulun kunniaksi!!

Pitihän meidän käydä sitä bongailemassa poroja, myöhemmin niitä oli kyllä ihan tiellä saakka.

Sitten yksi ilta kerittiin tulistelemaankin ja nauttimaan poro makkaroita, glögiä ja pipareita.

Yksi Jäbän mieluisimmista lahjoista liekö oli tuo päähine joka kaiken lisäksi puhuu.. Mä sain kyllä melkein pissat housuun kun niin säikähdin ekan kerran nähdessäni!! :)

Kerkisi tuo Jäbä ajelemaan lomalla moottori kelkalla, hiihtämään ja laskettelemaan. Käytiin myös Levillä katsomassa meininkiä ja pitsallekkin piti päästä. Lumilinnaakin me ihailtiin, mutta muurin ulkopuolelta. Se kun ei vielä ollut valmis. Se mitä raoista kurkittiin, niin kyllä näytti veistokset upeilta. 

Poronliha kaupasta Jäbälle jäi kaiken näköistä käteen, mutta kaikkein rikkaimmaksi aarteeksi taisi nousta tuo ihan itse maksettu poron sarven palanen. Sitä ollaan nyt kotona näytetty myös kavereille.

Itsellä meni loma kyllä hissummin kuin aikaisemmin. Ukko-Kulta kerkisi ladulle kyllä muina päivinä, mutta aatto jäi välistä. 

Reissusta on kunnialla selvitty kotiin saakka, monta kokemusta ja muistoa rikkaampana jälleen. Ja jos mulle ei muuta jäänyt reissusta niin painoa ainakin tuli lisää ja paljon!! :)

MIMMI

Virkatut sydämet

Siinä näytillä suurin osa ennen joulua valmiiksi tulleista sydämistä... Niitä kertyi oikein iso kasa.. Mitäs muuta sitä ihminen käsillään tekis kun rauhallisesti yrittää ottaa. Välillä meni aivan yömyöhään kun sydämet vei mennessään. Joulun aikana osa löysi uuden kodin, joten varasto on jo mukavasti vähentynyt. 

Jouluiselta matkalta Muoniosta ollaan myös onnistuneesti kotiuduttu... nyt olisi lähtö neuvolaan, katsotaanpa millaisia terveisiä sieltä saadaan näin joulun jälkeen. Suklaasta en ainakaan ole pihistänyt nyt yhtään!!! :) Joulusta ja vaikka neuvolan terveisistä sitten myöhemmin lisää...

MIMMI

Muumi

No niin... Julkistettakoot täällä, jotta meille on Muumi tulossa... :)

Tässä kuvassa ollaan tasan rv 28, kuva otettu 11.11.11. 

Samana päivänä sain postista kyseisen paidan. Paita tuli yllätyksenä appivanhemmiltani!! Paketti oli suuri ylläri ja herkisti kyyneliin. Ihanasti piristi viimeisiä sairausloma päiviä.

Huomenna palataan yrittämään töihin, toivottavasti pärjään. Yöunet on normaalista huomattavasti huonontuneet. Jo aikaisemmin oireillut lonkka ei ole kylläkään tykännyt yhtään tästä lisäpainosta!! Ja se hiljentää mun menoani. Ja niinkuin sekään ei vielä riittäis on toinenkin lonkka ruvennut nytte oirehtimaan... Jippiii!! Katsotaan siis kuinka tässä jatkossa käy!

 Vanhentuminen on tuonut viisautta niin, etten aijo omaa ja Muumin vointia yhtään enempää, kuin on pakko, riskeerata töissä. Pois jäädään sit ajaoissa jos paikat ei kestä. 

Alkuraskaudesta mulla ei ole mitään kaunista kerrottavaa. Olosta alettiiin nauttia vasta noin 22 viikon jälkeen. Siihen asti ainainen kuvottuvuus ja oksentaminen täytti koko elämän. Kaakelipöntöstä tuli tärkein esinen maailmassa.... hetkeksi....

Onneksi siitä on päästy ja kaikki ne kadonneet kilot on tullut takasi ja paljon päällekkin. Saa nähdä kuinka paljon paino nousee kaiken kaikkiaan ennen raskauden loppumista... Huh huh...

Tässä pitäis alkaa pikkuhiljaa sisustamaan vauvalle kammaria, vaikkei se sitä ihan heti tarviikkaan. Seinät on valmiina, mutta kaikki muut sieltä melkein puuttuukin... Pakkauskin on jo kotiin ennattanut, ja ihan kelvolta se silti näytti... 

Edellisestä raskaudesta on kumminkin kulunut jo niin pitkä aika, että lähes kaikki pitää opetella uudestaan!! isoveli on aivan onnessaan tulevasta Muumista! Onhan pienen pojan odotusta kestänyt jo monta vuotta... Nyt onnellinen ollaan siitä, ettei Muumin pitäisi syntyä ennen joulua. Näin joululahjat on isoveljelle ainoastaan!! :D

MIMMI

Joulua odotellessa

Kahden vuoden takaisiin muistoihin kuljettaa nämä kuvat!! Joulu lapissa, voiko olla ihanaa?? Voi todellakin!! Tänä vuonna aijomme jälleen suunnistaa joulupukin maille joulua juhlimaan... Jäbä ei millään enään jaksaisi odottaa, jotta joululoma alkaisi.

Viime vuonna näihin aikoihin meilläkin oli jo pysyvä lumi maassa. Nyt ei ole lumesta tietoakaan ja plussan puolella ollaan vielä hyvinkin kiitettävästi!

Toiveissa siis ollaan, jotta jouluna olisi lunta siis edes lapissa!

Jostain syystä se joulumieli on jo täälläkin ruvennut nousemaan pintaan. Ensimmäiset jouluvalotkin on jo ikkunassa, vaikka aina oon llut tarkka, ettei ennen itsenäisyyspäivää ole valoja meidän ikkunassa. Nyt on Fiilis aivan vienyt mukanaan ja kotiin alkaa hiljalleen löytää pieniä jouluisia asioita paikoilleen. Olen mä yrittänyt vähän rajata... :)

Kunhan aikaiseksi saadaan lisäilen tänne kuvia kodista, joka edelleen muuton jäljiltä hakee muotoaan. Isoimmat remontit, nuo kylpyhuoneet, on edelleen remontoimatta... Laiskuus iski...

MIMMI

Näistäkin kuvista on jo aikaa... Muutto oli raskas. Neljä raskasta päivää takana. Nyt tavarat ovat melkein jo oikeilla paikoilla. 

Uudessa kodissa, uusissa puitteissa... Ihana Elämä...

Vaikka syksystä en välitä, on sekin kohdattava..

Mimmi

Koululaiseni!!!

"Vielä muutama vuosi sitten kuvittelin, että tehtäväni oli ympäröidä heidät turvallisuudella ja suojella heitä pahoilta asioilta, jotta he voisivat elää rauhassa ja huolettomina lapsuuttaan. Nyt aavistan, että tarkoituksenani on varustaa heitä selviytymään mahdollisimman hyvin ja itsenäisesti maailmassa, jonne en pääse mukaan. Kun suuren repun peittämä selkä häipyy puiden taakse, voin vain siunata lapsen matkaan ja jättää hänet niiden käsien varaan, jotka ulottuvat pidemmälle kuin omani."

-Anne-Mari Kaskinen-

Kuvaa ei tämä tänne suostunut lisäämään... siispä mennään painavin sanoin...

MIMMI

Edistystä..

Ensimmäisistä kuvista lähdettiin ja johonkin on jo päästy. Nytte ollaan siinä vaiheessa, että yläkerran kattolistoja puuttuu, mutta taloon on jo muutettu! Edistystä sekin. Tosin heti kun tavarat oli tuvassa ja vanha puunattu ja hyvästelty, me ampaistiin reissuun... Nyt palatessa takasin onkin täällä aikamoinen sekasotku... Kamoja etsitään välillä tiiviimmin ja välillä hitaammin oikeille paikoille. Koululaisen huone kaipaa lähes tulkoon kaikkia huonekaluja. Eihän se koulukaan ala kun jo ens viikolla. Mun lomani menee täällä kaiken kaaoksen keskellä, mitään valmista ei tule!!!

Kaikkialla siis näyttää kuin pommin jäljiltä!!!

No eiköhän tämä sotku täällä olisi kunnossa ennen joulua??? Toivottavasti!!!

Mimmi