"Vielä muutama vuosi sitten kuvittelin, että tehtäväni oli ympäröidä heidät turvallisuudella ja suojella heitä pahoilta asioilta, jotta he voisivat elää rauhassa ja huolettomina lapsuuttaan. Nyt aavistan, että tarkoituksenani on varustaa heitä selviytymään mahdollisimman hyvin ja itsenäisesti maailmassa, jonne en pääse mukaan. Kun suuren repun peittämä selkä häipyy puiden taakse, voin vain siunata lapsen matkaan ja jättää hänet niiden käsien varaan, jotka ulottuvat pidemmälle kuin omani."
-Anne-Mari Kaskinen-
Kuvaa ei tämä tänne suostunut lisäämään... siispä mennään painavin sanoin...
MIMMI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti