Pieni ihminen

Vielä se pieni asustaa tuolla sydämen alla. Nyt mennään jo viikolla 35 ja 3. Enää ei siis kovin kauaa ole H-hetkeen.

Huone alkaa valmistua pikkuiselle pikkuhiljaa yläkertaan. Tämän mamman vauhti kun on jo entisestään hitaasta hidastunut entisensä. Aivan jo hengästyn kunhan vain portaat kapuaa yläkertaan. Nyt kun ollaan uuden vuoden puolelle päästy, niin alkaa olla jo itsellä valmius synnyttämiseen. Nyt kaikki vain sormet ja varpaat ristiin loppu ajaksi, jotta saadaan pieni turvallisesti ja terveenä pihalle.

Viimeisin neuvola oli joulun väli päivinä. Voitte vaan kuvitella kuinka reissussa hankitut kilot oli kaunista nähtävää puntarilla. Siihen päälle vielä turvotukset... Jippii.... 

Painoa on nytte kerääntynyt kauniit 10,5kg lähtö painosta, vaikka miinuksellakin mentiin alussa reippaasti...

Lisä raudalla Hb ollaan saatu takasi tuonne 120... kohdun korkeus on kulkenut aikasta suurilla lukemilla koko ajan, nytte mennään jo 34 sentissä. Ja kaikesta päätellen pikkuisia pitäisi mahassa olla vain yksi. Vaikka kaikki tuttavat muuta arvailevatkin ;)

Verenpaineet on koko ajan menneet tasaista luokkaa. Niissä ei onneksi ole ollut  ongelmia. Samoin pissa on pysynyt puhtaana. 

Sydämen sykkeet on koko raskauden kulkenut tuota 152-155 välissä... Viimeksi oli alkuun sykkeet korkealla, mutta onneksi rauhoittuivat sitten normaalille tasolle.

Lonkan kanssa ollaan takuttu, nyt ainakin kun kotona ollaan niin ollaan selvitty jo huomattavasti paremmin. Jatketaan sitten synnytyksen jälkeen noita lonkan tutkimuksia. Saisi selvyyden mikä sitä oikein vaivaa! 

Ensi viikolla olisi sitten vuorossa käynti äitipolilla. Tehdään pikkuiselle painoarvio ja katsotaan kuinka tuo lonkka tulee määrittämään synnytystapaa.

Kovasti itse haluaisin aivan normaalin alatie synnytyksen, vaikka ei sekään herkkua ole. 

No ensi viikolla ollaan sitten sen suhteen paljon viisaampia. 

Onneksi ollaan odotuksessa jo näin pitkällä. Yöunet ovat kadonneet alkuyöstä tykkänään ja aamulla kyllä nukuttaisi. Ainoastaan vasemmalla kyljellä maatessa pärjää.

Kamalinta on tämä koko ajan lyhenevä pinna. Siitä kärsii jo koko muu perhekin. Minä myös.Kamalinta on huomata ja myöntää jotta turhasta taas pinna paloi....

Mikään ei kumminkaan ole ylitsepääsemätöntä, kun tietää millaisen palkinnon on mahdollisesti pian saamassa!!! <3

MIMMI