Sinä vain....

Niin ne ajatukset välillä aina karkaa kohti tulevia häitä.... Tai hyvä hän se jo oikeesti on, että suunnitelmia tehdään, ettei ihan kaikki jää viimeiseen hetkeen... Vaikka mä kyllä tiedän, että ne jää...
♥♥♥♥♥♥♥♥          ♥♥♥♥♥♥♥♥
SE oikea valkoinen unelma on löytynyt, ja tuolla se jo odottaa niitä muutamia kadotettavia kiloja.... Huh huh, kiire taitaa meikelle tulla....

Radio suomiPopilta voitin kesällä Oliver bändin meidän häihin soittamaan. Kilpailussa tarvitsi kirjoittaa tulevan/ ajatuksia mahdollisesta/ häävalasta.

Tälläinen oli minun ajatelmani, kun vatsataudissa makasin kotona:

Rakkaus itsessään on jo suuri lupaus. Rakkaus on suurinta, mitä toiselle voi luvata. Minä en kumminkaan lupaa, että kaikki on helppoa ja mukavaa. Se tulee olemaan myös raskasta ja kovaa. Mutta minä lupaan rakastaa sinua!

Tällä ajatuksella, lupauksella sitten voitettiin bändi häihin soittamaan. Nyt pitäis varmaan alkaa jo sopimaan ja selvittämään heidän kanssa käytännön asioita. Jänskää!!!!  ♥

Kutsuja ei ole vielä aloitettukaa.... Muutama vaihtoehto on jo kyllä mielessä.... Pitäis varmaan niistäkin päätökset tehdä....

Kirkkolaulaja kyllä on jo sovittu ja joitakin ideoita on heitelty.. Katsotaan miksi se siitä kehittyy....

Onneksi juhlapaikka on varattu, sinnekkin siis pitäis mennä asioita sopimaan.

Hääyökin on vielä auki... Se pitäis olla jotain kivaa....

Häämatka sen sijaan on varattu, ja päätetty. Se taisikin olla ensimmäisiä asioita mitä haluttiin selvittää!!! Miksihän lie se olikaan kummallekki tärkeä asia??!!! ☺

Tänne me ollaan siis suuntaamassa.... Alle sinisen taivaan ja palmupuiden....

Mimmi

Lauantai iltana...

OI, VOI JA NAM!!!!
Tääläiset ohjeet löysin mallan maikeista!!!!! Toivottavasti Mallalle sopii tämä linkittäminen blogiini!!!
Muffinsseista tuli aivan älyttömän hyviä!! Taikinan sisään sekoitettiin pussillinen pätkiksiä, paloiteltuina, ja päälle pari palasta tummaa suklaata ja nomparelleja!!!!

Siskolle "paksuna kun on" maistui kaikki mitä eteen laitoin... mutta nämä upposi laittamattakin!!! :) osa lähti pussissa eväänä kotiinkin!

Jäbä veti kyllä niin monta kun antoi. Ja enemmänkin, kun silmä vain vältti!!!

Päivä ja ilta oli mukava... ja lisäksi tänään uppos myös juustot!!
Kiitos vieraille kivasta illasta!!!!

Mimmi

minä

Vuosia sitten sain tälläisen lahjaksi... Edelleen se on minun näköiseni vaikka aika onkin varsinaiseen malliin tehnyt jo tuhojaan.....

Mimmi

Riika osa 2

Aamulla kun kaupunkiin suunnattiin, oli patsaan juurella oikea partio. Kyllä meni pojilla aivan tasatahtia jalat. Epäselväksi meille jäi miksi siinä edes takaisin kuljettiin. Vierellä oli vielä vartiossa tyyppi joka piti huolen että pojat pysy tahdissa.

Päivä kun oltiin ostoksilla pyöritty, suunnistettiin puiston kautta takas hotellia kohti. Matkalta löytyi siltä johon oli useampi munalukko kiinnitetty kaiverruksia. Löytyi sieltä useampikin lukko jota koristi suomalaisen parin nimet.

Isoja, mahtavia puita löytyi puistosta. Harmi, että niidenkin kuvaaminen jäi vähemmälle. Nurmikolle puistoissa ei saanut astua.

Löydettiin me sieltä kansallis oopperakin. Hiljaista kumminkin sielä oli päivällä.

Puistossa kukki vielä monet kukat. Kuva ei tee oikeutta kauniille puistolle.

Kun hotellilla oltiin käyty virkistäytymässä, suuntasimme kulkumme takaisin kaupunkiin. Ruokailemassa kävimme meille suomesta jo hyvinkin tutuksi tulleessa paikassa. Matkalla takaisin hotellille, pysähdyimme keskelle vanhaa kaupunkia. Ulko ravinto oli auki ja sielä aloitti paikallinen esiintyjä. Ravintolassa oli kyllä lämmittimet, mutta avoimet seinät pitivät ilman kylmänä. Mahdollisuus ravintolassa oli kääriytyä ihanan lämpimiin huopiin. Piipahdimme sinne vain hetkeksi joten viltit jäi nyt kokematta. Voin vain kuvitella kuinka kaunis kaupunki on kesäisin kun on lämmintä!!! Ehkäpä joskus sekin pitää kokeilla ;)

Kotiinkin on aina mukava tulla. Kuvia lentokoneen ikkunasta piti tietysti ottaa. Kotona kun jäbä varmasti haluaa nähdä miltä sieltä katsottuna näyttää...

Kyllä on mukava käydä katsastamassa maailmaa, mutta kyllä aina on kiva tulla kotiin!!!

Mimmi

Latvia, Riika 17-19.9.2010

Samppanialla ja mansikoilla alkoi retki!!! ♥♥♥♥

Hyvin nopealla päätöksellä varattiin matka, kun vapaatkin siihen järjestyi pienellä vaivalla.
Näin ollen hypättiin siis työviikon jälkeen koneeseen ja nokka kohti Riikaa. Vanha kaupunki Riikassa on maineensa veroinen. Vanhat rakennukset oli remontoitu ja pidetty ainakin ulkoisesti tosi hyvässä kunnossa.

Kamera meinasi reissulla aivan jäädä laukkuun unohduksiin, kun sitä vain vaellettiin päämäärättömästi pitkin katuja. Samalla sitä ihaili kauniita rakennuksia. Ilma oli aika hyvä näin syyskuuksi. Muutaman kerran näiden päivien aikana piti sateenvarjo avata ja sen alle linnottautua hetkeksi. Onneksi sateet oli vain kuuroja jonka jälkeen pääsi taas jatkamaan tutkimusmatkaa.

Taloista löytyi paljon kauniita yksityiskohtia. Toiset talot oli valaistu aivan ruhtinaallisesti valoilla, jolloin ne illan pimeydessä loistivat koko komeudessaan. Mun kamera ei anna oikeutta näissä kuvissa rakennusten komeuksille.

Monessa paikassa talot toivat mieleen aivan sadun kaltaiset olosuhteet. Pidemmällä ajalla, aurinkoisemmalla säällä ja paremmalla kameralla varustautuisin ehdottomasti seuraavaan reissuun! Niin uskomattomia kuvia sieltä saisi.

Juuri kerkisimme hotellille, ensimmäisenä iltana kaupunki kierrokselta, ennen kuin sade valtasi yöksi kaupungin.

 

Ensimmäisenä iltana ruokailimme hotellimme baarissa. Ateria oli hyvä ja suuri. Vaikka kuinka nälkäisenä sai suuren annoksen eteen, ei kaikkia millään jaksanut syödä. Ensimmäinen päivä oli näin ollen Riikassa ohi ja sänky odotti jo reissaajia.

Mimmi

Avaus...

Kukkien kuvat lainattu netistä, osoitteet kateissa

Uusi blogi avaa näin ollen ovensa kukkasin. Ulkona on oikein syksyinen sää, vain puuskittainen tuuli puuttuu. Tämä blogi pitää sisällään varmasti kaikkea mahdollista mitä nyt meidän elämään vain mahtuu... Päällimmäisenä ajatuksissa varmasti pyörii tulevat häät joista tänne toivon mukaan kirjoittelen jotain paljastamatta liikaa, tai liian vähän. Ja kumminkin siinä varmasti niin tulee käymään.

Liian vakavaa tästä ei minun kirjoittamanani toivoenkaan tule, silloin kun nyt kirjoittamaan ehdin...
Mitään tietyn laista tyyli suuntausta ei taida tästä blogista löytyä kumminkaan. Tästä taitaa oikeasti tulla pian kolmekymppisen julkinen päiväkirja. Mukaani matkalle saa lähteä kaikki, jotka kokevat tämän laivan itselleen sopivaksi. Kommenteista olisin tietysti kiitollinen, ja kommentoida saa kaikki. Sitten tietysti kun joku blogiini ensin eksyy...

Mimmi